Unien maailma
Unet ja niistä puhuminen, niiden pohtiminen ja ihmettely ovat kuuluneet arkipäivääni lapsuudestani saakka. Sekä isä että äiti ja molemmat mummot saattoivat kertoa unistaan - myös enneunista. Tosin lasten unet eivät olleet kovin tärkeässä asemassa. Muistan vieläkin erään painajaisen, josta heräsin pää hiestä märkänä harva se yö n. ehkä 4:nnen ikävuoden paikkeilla? Äiti kyllä ihmetteli asiaa ja lohdutti itkuista lasta, mutta en osannut painajaisen sisällöst kertoa eikä sitä muistini mukaan minulta kysytty. Tuohon aikaan - 50-luvun puolivälin tienoilla - erilaisia sotatapahtumia kertoiltiin ja ilmeisesti niiden kuuleminen aiheutti unessa todeksi muuttuneen tapahtuman, jossa jäin toistuvasti panssarivaunun alle. Lisäksi isäni esitti tuohon aikaan elokuvia nuorten kerhoissa ja filmejä esikatseltiin kotona. Muistelen, että joidenkin filmien alussa olisi ollut uutispätkiä tms. Sieltä olisin siis voinut "napata" kohti tulevan panssarivaunun ja yhdistää sen ympärillä kuultuihin tarinoihin. Uni kyllä sitten katosi omia aikojaan, mutta oikeastaan vasta selkounet, joissa aikuisena kävin läpi kuoleman kokemuksen, vapauttivat tästä painajaisen muistostakin.
Viimeiset 13 v. olen pitänyt unipäiväkirjaa. Nykyisin myös pyrin yksinkertaisesti piirtämään jonkin keskeisen unitapahtuman ja värittämään sen. Unen tallentamisella tällä tavoin on voimaa palauttaa uni melko tarkkaan mieleen paljon myöhemminkin!
Unien kirjaaminen auttaa ymmärtämään unen tunne-ja muita yhteyksiä edellisten päivien tapahtumiin, ehkä syrjään tai huomiotta jääneisiin asioihin ja tunteisiin. Päivät, jolloin nousee sängystä liian nopeasti päästäen "unen langanpään" karkaamaan, jäävät jotenkin ohuemmiksi, niistä puuttuu unen kirjaamisen ja pohtimisen sekä niiden muistamisen kautta mieleen ja elämän syviin luoviin voimiin avartuva tila ja syvyys.
Noin kolmekymppisestä alkaen näin useiden vuosien ajan "opasunia", joille oli luonteenomaista voimakas musikaalisuus - suorastaan musiikissa uiminen. Opasunet olivat tyypillisiä nukahtamis- tai heräämisvaiheen lyhyitä, tiiviitä hetkiä, joiden ydin oli yksi lause tyyliin: "tanssi kuin tuulenpyörre" tai "opettele veden runous". Nämä unet olivat hyvin elvyttäviä ja antoivat voimaa. Ne myös auttoivat ratkaisemaan suuntia elämän erilaisissa "tienristeyksissä".
Tällä hetkellä pyrin oppimaan tietoista unien näkemistä eli pyrin laajentamaan ja pidentämään ns. selkounen vaiheita. Selkounet ovat unia, jolloin unennäkijä on tietoinen unen näkemisestään ja pystyy ainakin jossain määrin hallitsemaan unien näkemistään. Kanadalaisen psykologian professorin Jayne Gackenbachin SPIRITWATCH sivustolta löytyy lukuisia artikkeleita mm. selkounista. http://www.spiritwatch.ca/
Eräs selkouneni: Havaitsen näkeväni selkounta eli olen tietoinen unen näkemisestä. Päätän lentää niin pitkälle kuin vain voin. Lennän lekuttelen kuin vanha varis. Yht´äkkiä törmään pimeydessä näkymättömään seinään. Putoan alas. Minuun ei satu, mutta törmään kiveen, joka on jääriitteen peitossa. Asetan molemmat käteni sen päälle. Jää sulaa ja siihen avautuu ikäänkuin aika-tapahtuma-tunneli, joka imaisee minut sisäänsä. Tapahtumat ovat sekavia enkä muista niistä oikein mitään herättyni. Selkouni-osuus sitävastoin on erittäin selkeä.
Näkymättömään seinään törmääminen muistuttaa minua ihmisten välisen valve-vuorovaikutuksen vaikeudesta - usein törmää ymmärtämättömyyteen, erilaisuuteen, joka yrityksistä huolimatta ei avaudu. Unen näkemisen aikaan olin lukenut muinaisista saamelaisista seitakivistä ja niille uhraamisesta. Ilmeisesti uni liittyi siihen, että ao. maailmakuva vielä tuolloin avautunut minulle. Unien kautta erilaisuuskin saattaa avautua - vähitellen, unitapahtumille annetun ajan ja niiden ymmärtämiseen perustuvan oivaltamisen myötä.
Anneli Pääkkönen kirjoittaa erinomaisessa toimittamassaan kirjassa UNET NÄKEVÄT MEIDÄT (2005, Gummerus, Jyväskylä) miten unesta ja unenomaisesta tilasta puuttuu hallitsemispyrkimys. Ihmiset kohtaavat toisensa luovasti silloin, kun he eivät vain vuorotellen puhu omia asioitaan toisilleen - eivät vain kuuntele, vaan kuulevat. Unissa tällainen suoruus on aina läsnä. Unet näkevät ja kuulevat meidät."
Pääkkönen on ottanut kirjaansa myös elinsiirtopotilaiden unia ennen ja jälkeen elinsiirron. Hans-Rudolf Müller-Nienstedtin keräämä aineisto vakuuttaa siitä, miten syvällisesti unet todellakin näkevät meidät - myös elimistön tilan ja toipumisen voimavarat.
Psykiatri Markku Siivola toteaa uudessa kirjassaan UNIEN OPISSA (2008, Kirjapaja), ettei unia pidä tulkita ja unia on pyrittävä ymmärtämään ilman minkäälaisia teoreettisia ennakkokäsityksiä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Uskon, että mitä paremmin ja tarkemmin itsekukin seuraa uniaan ja niiden yhteyksiä oman elämänsä tapahtumiin ja unien kautta avautuviin oivalluksiin, uusiin oviin elämässä, sitä paremmin voimme.
SPIRITWATCH-sivustolta löytyy myös mielenterveyteen ja uniin liittyviä tekstejä. Mm. Karen Leblondin artikkeli Skitsofreeniset visiot kollektiivisen tiedostamattoman ilmentyminä (engl. kielinen).
http://www.spiritwatch.ca/leblond.htm